Ay-henkilöstön edunvalvonnan uusi aika alkoi vuonna 2001. Itsenäinen ay-toiminta valtakunnallisena yhdistyksenä ja työehtosopimuslain mukaisena osapuolena sinetöityi, kun vuosille 2001-2002 solmitun työehtosopimuksen allekirjoitti yksi yhdistys, Ay-344.

Jotta ymmärrämme paremmin tätä päivää, on hyvä tutustua hiukkasen menneeseen - siihen, miten tähän on päädytty ja minkälaisia pitkospuita pitkin. Mitä kaikkea on pitänyt käydä lävitse, jotta suutarinkin lapselle saatiin kengät.

Juurevat juuret - "vanhempi sisar"

Toimistotyöntekijöillä oli oma ammattiosastonsa Helsingin konttoristit. Se toimi Liikealan ammattiliiton ja sen edeltäjien alaosastona numero 44. Osasto perustettiin jo 9.2.1926. Se kokosi jäseniä muualtakin kuin ammattiyhdistysliikkeen työntekijöistä. Ay-liikkeen toimistohenkilöstöä koskevan työehtosopimuksen se solmi SAK:n ja liittojen kanssa lokakuussa 1938. Siitä alkaen sopimus noudatteli pääasiassa Liikeliiton solmimaa kaupanalan toimistotyöntekijöiden työehtosopimusta, mutta siinä oli useita ay-konttoristeille neuvoteltuja erityisiä työehtoja, mm. palkoissa sovellettiin 10 prosentin ay-lisää.

Erikoinen piirre kuitenkin oli, kun merkittävä ay-työnantaja Liikeliitto allekirjoitti samalla sekä työntekijöittensä että myös liiton jäsenten edustajana työehtosopimuksen. Osasto 44 oli toinen allekirjoittaja ja SAK kolmas. Käytännössä tuo erikoislaatuinen suhde ei kuitenkaan koskaan aiheuttanut ongelmia. Erikoista oli myös, että ay-henkilöstöä edustava osasto sai toimia Liikealan ammattiliiton valtaapitävissä ja toimeenpanevissa elimissä, kuten edustajistossa ja aluetoiminnassa.

Osasto 44:llä oli myös puoluepoliittinen roolinsa, ja osaston johdon valintoja leimasi tiukka kädenvääntö. Valintakokouksissa väkeä oli runsaasti, muutoin osallistuminen oli tavanomaista ammattiosastotasoa.

"Nuorempi veli"

Toimitsijoiden keskinäinen yhteistoiminta ja edunvalvonta on yhtä perinteikästä kuin toimistotyöntekijöilläkin. Se perustui kuitenkin toisenlaisiin lähtökohtiin ja menettelytapoihin. Toimitsijat rinnastettiin ay-poliittisen ja johtavan työn tekijöihin. Konttoristit saivat järjestäytyä ja solmia työehtosopimuksen lähes itsenäisesti. Toimitsijoilla sitä vastoin oli kyseenalainen - jopa yleisen perustuslaillisen järjestäytymisvapauden vastainen - velvoite järjestäytyä oman työnantajansa johonkin alaosastoon, eikä työehtosopimusta ollut olemassa. Toimitsijoita verrattiin johtaviin toimihenkilöihin SAK:laisessa ay-liikkeessä ilman, että todellista johtavaa asemaa olisi ollut kuin muutamalla. SAK:n toimistossa kuitenkin neuvoteltiin epävirallisesti toimitsijoiden työohjesäännöstä. Neuvottelut hoiti SAK:n toimitsijoitten luottamusmies ja hänen tuekseen SAK:n toimitsijoista valittu neuvottelukunta. Työohjesääntöä sovellettiin liitoissa kuten toimistotyöntekijöitten työehtosopimusta. Työohjesäännön muutokset olivat pääasiassa samoja, mitä osasto 44 oli saavuttanut. Konttoristit siis varsinaisesti sopivat työehdoista ja toimitsijat nauttivat tuloksista.

Liittojen toimitsijoitten luottamusmiehiä kuultiin tässä yhteistyöprosessissa vaihtelevasti. Ei ollut edunvalvonnallista järjestäytymistä, olipa vain sadan prosentin järjestäytyminen työnantajaan. Monilla oli historiallisista syistä luottamusta siihen, että työnantaja hoitaa toimitsijan edunvalvonnan automaattisesti. Näin ei kuitenkaan asianlaita ollut enää 1980-luvulla.

Lähtökohtia uudelle toiminnalle

1980-luvulla ay-toimistojen toiminnot alkoivat kehittyä uudenlaisten johtamisoppien ja uuden teknologian myötä. Työnjaot, tehtäväkokonaisuudet, uudet järjestötyön mallit ja edunvalvonnan tehostaminen muuttivat ay-työtä.

Toimistohenkilöstö alkoi kysellä, pitääkö edelleen olla kolme palkkajärjestelmää, joiden välillä oli vanhaan työnjakoon perustunut "hajurako". Samoin kyseltiin, olivatko palkat ja työtehtävät enää oikeassa suhteessa. Osa toimistotöistä oli kehittynyt sekä erittäin vaativiksi että toimitsijatyön kanssa limittyväksi asiasisältöjä avustavaksi. Tehtävien ja aseman mukaan lokeroiva palkkajärjestelmä ei kuitenkaan tunnistanut tällaista kehitystä. Oli "hajuraot" niin toimitsijoiden ja toimistohenkilöstön kuin sihteereiden ja muun toimistohenkilöstön välillä. Työt kehittyivät, mutta hierarkiat ja palkkajärjestelmät säilyttivät menneisyyttä.

Toimitsijoitten palkat oli 1980 sidottu kunta-alan taulukoihin ilman minkäänlaista aitoa vertailumahdollisuutta edes kunta- alan kehitykseen, saati yleisempään yhteyteen. Palkat jäivät jälkeen yleisestä ansiokehityksestä lähes kahdenkymmenen vuoden ajan. Joitakin tarkistuksia tehtiin, mutta menettely ei ollut järjestelmällistä. Työt ja työnjaot kehittyivät eri toimistoissa eri suuntiin, ja ongelmia esiintyi työn sisältöjen ja palkan välisessä suhteessa. Palkka oli alun perin sidottu toimitsijan asemaan organisaatiossa. Töiden kehittymisen myötä palkkaryhmiä lisättiin, mutta mitään yhteistä keinoa ei ollut erilaisten töiden sijoittamiseksi taulukkoon.

Tes- ja järjestöpolut 2000-luvulle

1990-luvulle tultaessa molemmat henkilöstöryhmät kypsyivät kohteluunsa, erityisesti palkkajärjestelmien epäkohtien vuoksi. Toimistotyöntekijät sopivat palkkajärjestelmänsä kehittämisestä. Työtä tehtiinkin pitkään, kunnes havaittiin koko henkilöstölle yhteisen palkkajärjestelmän paremmuus.

Toimitsijat järjestäytyivät omaksi yhdistykseksi 12.3.1991. Yhdistys solmi yhteistyösuhteen Tekerin kanssa, sen osastona 033. Toimitsijoilla oli edelleen velvoite kuulua oman työnantajansa johonkin ammattiosastoon, yhdistyksen jäsenyys ei voinut perustua tavanomaiseen liiton jäsenyysmalliin. 033:n jäsenyys edellytti kaikilta jäseniltä 100 mk:n jäsenmaksua. Summa sisältyi Tekerin jäseniltä perityn jäsenmaksun osastopalautukseen.

Alusta alkaen toimitsijayhdistyksen periaatteisiin kuuluivat pidättäytyminen puoluepolitiikasta sekä "matalan profiilin" edunvalvonta. Asioita hoidettiin sovitellen ja tasapuolisesti. Yhdistyksestä ei haluttu kenenkään henkilön eikä minkään aatesuunnan tukityökalua. Yhdistyksen jäsendemokratia rakentui joka toinen vuosi pidettävään valtuuston vaaliin ja valtuuston valtaan. Toimintaa pyöritti hallitus, mutta toiminta perustui keskeisiltä osiltaan liittojen toimistojen luottamusmiesten aktiivisuuteen.

Historiallinen virstanpylväs ohitettiin, kun toimitsijoita koskeva työehtosopimus voitiin solmia vuonna 1993. Vuotta aikaisemmin sopimus oli jo valmiiksi neuvoteltu, mutta SAK:n hallitus hylkäsi tuloksen.

Yhteistyön alku

Syksyllä 1993, suuren laman syvimmissä syövereissä tehtiin myös historiaa: Osastojen 44 ja 033 työehdoista neuvoteltiin yhdessä, mutta molemmat yhdistykset allekirjoittivat oman sopimuksen. Tämän jälkeen neuvottelut työehtosopimuksista ja tulkinnoista on käyty yhdessä. Historiaa oli siinäkin, että ensimmäisen ja toistaiseksi ainoan kerran ay-henkilöstö joutui alistumaan sopimuksen heikennyksiin sairauskulujen korvauksissa ja työajassa. Heikennyksiä tosin kompensoitiin jonkin verran. Mutta turpiin otettiin silti yhdessä! Tämä kokemus varmasti edesauttoi myöhempää kehitystä.

Yhdessä myös ryhdyttiin selvittämään, suunnittelemaan ja kokeilemaan ay-henkilöstölle yhteistä työn vaativuuden arviointijärjestelmää, josta muodostuisi perusta uudelle yhteiselle palkkajärjestelmälle. Keväällä 1999 sovittiin palkkajärjestelmästä. Ensin se otettiin käyttöön Metalliliitossa, SAK:ssa ja Liikealan ammattiliitossa, myöhemmin useissa muissakin liitoissa. Vielä vuonna 2003 oli muutamia liittoja, jotka sovelsivat vanhoja palkkajärjestelmiä, mutta selkeä enemmistö henkilöstöstä oli tuolloin kuitenkin jo uuden palkkajärjestelmän piirissä.

Helsingin konttoristien os. 44:n piirissä oli jo 1987 keskusteltu siitä, voisiko osasto siirtyä Tekerin jäseneksi. Vuoden 1994 lokakuussa asiasta järjestettiin jäsenäänestys, jonka perusteella osasto 44 jatkoi Liikalan ammattiliiton alaosastona. Tämän jälkeen huomattavan suuri joukko osasto 44:n jäseniä - pääasiassa teollisuuden ammattiliitoista - siirtyi Tekerin jäseniksi, osasto 032:een, koska toimitsijayhdistyksen säännöt rajasivat jäsenyyden toimitsijoihin. Oli syntynyt tilanne, jossa ay-henkilöstöä oli järjestäytynyt kolmeen eri ammattiosastoon - Liikealan osastoon 44 ja Tekerin osastoihin 032 ja 033. Toimitsijayhdistys muutti äänestyksen jälkeen sääntönsä niin, että jäsenyyteen voitiin ottaa kaikki ay-liikkeen palveluksessa olevat. Tekerin 032:ssa olleet toimistotyöntekijät siirtyivät tämän jälkeen osastoon 033.

Heti, kun palkkajärjestelmä 99 oli otettu käyttöön, ryhdyttiin toimistotyöntekijöiden ja toimitsijoiden työehtosopimuksia yhdistämään samansisältöisiksi. Tämä onnistuikin lomasäännöksiä lukuun ottamatta vuoden 2000 liittokierroksella. Sopimukset olivat samasanaisia, vaikka niillä oli kahdet allekirjoittajat - toisessa vielä Liikealan ammattiliittokin mukana. Lomakysymyskin saatiin ratkaistua 2003 sopimuksessa, minkä jälkeen siinä on henkilöstöryhmien välisiä eroja vain perustelluista ja hyväksyttävistä syistä.

PAM-liitto perustetaan ja osastoista yhdistys

Tilanne muuttui, kun Palvelualojen ammattiliitto PAM ry oli syntymässä. Osastojen hallitusten keskuudesta muodostettiin työryhmä suunnittelemaan ja neuvottelemaan osastojen yhdistymisestä. Sopimus syntyi vuoden 2000 syksyllä ennen PAMin perustamista.

Samaan aikaan osastojen puheenjohtajat neuvottelivat PAMia rakentaneen valtuuskunnan kanssa yhteistyöstä tulevan PAMin kanssa. Tämäkin yhteistyösopimus syntyi ennen PAMin virallista perustamista.

PAMin perustamissopimuksen allekirjoitti kuitenkin vain osasto 44. Ay-toimihenkilöt 33 jäi itsenäiseksi ammattiyhdistykseksi. Osastojen yhdistämissopimus toteutettiin siten, että osaston 33 säännöt kirjoitettiin yhdessä ja rekisteröitiin sääntömuutoksena. Osasto 44 lakkautettiin ja jäsenet siirtyivät sopimuksen mukaisesti Ay-344:ään. Syntyi uusi itsenäinen valtakunnallinen ammattiyhdistys Ay-toimihenkilöt 344 ry, joka ei ole PAMin ammattiosasto.

Tavoite saavutettiin monen mutkan kautta pitkäjänteisellä toiminnalla. Mitään kaikenkattavaa suunnitelmaa ei ollut. Oli vain visioita, tahtoa, tavoitteita ja yhteistyötä. Sopimus- ja järjestötoiminta etenivät vuorovedoin. Kehityksen motiivina oli ja on edelleen ay-liikkeen onnistuminen tehtävässään, henkilöstön työ- ja toimintaedellytysten mahdollistaminen sekä henkilöstön kannustaminen tavoitteiden saavuttamiseksi.

Henkilöstöryhmien - toimistotyöntekijöiden ja toimitsijoiden - osin erilaiset edunvalvonnan tarpeet ja ryhmien kokoerot puhuttivat paljon, kun osastojen yhdistymistä suunniteltiin. Yhdistymissopimukseen kirjattiin pysyväksi tarkoitettu sopimustoiminnan yleisperiaate:

Sopimustoiminnan yleisenä periaatteena on, että molempien henkilöstöryhmien erityiset tarpeet ja niiden vaatima toiminta käsitellään yhteisymmärrykseen pyrkien ja niin, ettei kummankaan henkilöstöryhmän etuja pyritä parantamaan toisen kustannuksella. Yhdistyksen sopimustoiminnassa kumman tahansa henkilöstöryhmän edustajalla on oikeus vedota tähän periaatteeseen. Vetoamisen vuoksi asian käsittelyä on jatkettava, kunnes voidaan todeta muu kuin "toisen ryhmän kustannuksella" toteutettava etujen parantamisen peruste.

Yleisperiaatteelle perustuva edunvalvontamme on turvallista, tehokasta, tuloksellista ja mielekästä.